Rautakymi

Rauta­kymi

Asumattoman eräalueen myytti

Ennen vuotta 1989 itäisen Uudenmaan ja Kymenlaakson rannikolta ei tunnettu montaakaan rautakautista asuinpaikkaa, tai hautaa ja irtolöydötkin oli laskettavissa yhden käden sormin. Löydöttömyyden perusteella vakiintui vähitellen yli sata vuotta elänyt uskomus, jonka mukaan itäinen Uusimaa ja Kymenlaakson rannikko ei olisi koskaan kuulunut rautakautisen asutuksen piiriin. 1990-luvun lopulla tutkittiin ensimmäiset roomalaisajan röykkiöhaudat Pyhtään Strukan kalmistossa, josta alkaen varsinkin Kymijokilaakson rautakautisten ja keskiaikaisten löytöjen määrä on lisääntynyt dramaattisesti.

Kahden arkeologian harrastajan perustama Rautakymityöryhmä päätti elokuussa 2010 tutkia Koskenkylä-Kotka moottoritien maastokäytävän uudelleen ryhmän havaittua jo vuonna 2005 tehdyssä Museoviraston arkeologisesessa inventoinnissa pahoja puutteita. Päätös oli kohtalokas, sillä työryhmä löysi tielinjalta kaksi laajaa rautakautista ja keskiaikaista asuinpaikkaa, joista vanhimmaksi on osoittautunut moniperiodinen Viirankoski Loviisassa, kun taas Ahvenkosken Haasianiemestä löytyneen lähes kilometrin pituisen muinaisen satama-alueen tutkimustulokset viittaavat viikinkiaikaiseen ja keskiaikaiseen asutukseen ja toimintaan. Molemmat kohteet tuhoutuivat osittain moottoritien alle..

Myöhemmin työryhmä laajensi tutkimuksiaan kaikkiin jokilaaksoihin Porvoon Ilolan ja Pyhtään Huutjärven välisellä alueella. Runsaasti kuvitettu tietokirja luo katsauksen alueen tutkimushistoriaan, työryhmän vuosina 2004–2018 löytämään arkeologiseen aineistoon, sekä metallurgisten tutkimusten tuloksiin..